Tasan seitsemän vuotta sitten aloitin tämän blogin ensimmäisellä postauksella. Lähes kuusisataa blogia tuo aika on sisältänyt, kaikki herkällä tunnolla, hetken lapsina kirjoitettuja. Jokaiseen on pudonnut pisara kirjoittajan verta. Toisinaan sanaan, joskus lauseen tai rivien väliin. Kirjoittamalla ajattelu on mielestäni hyvä tapa käsitellä kokemaansa. Olen usein tehnyt löytöjä sillä tavoin. Ajattelen ensin blogini idean ja hahmotan sisällön. Elän tarinassa ja koen kaiken kuin todellisen…

Vene on tukeva ja painava, raskas soutaa, mutta myös uppoamaton. Veneellä liikkuessani en ole koskaan pelännyt sisävesijärvillä, olenhan liikkunut niillä lapsuudesta lähtien. Kemijärvi on kyllä iso vesi ja saa aikaiseksi komeat aallokot, varsinkin pääväylällä. Nyt olen kuitenkin vielä venerannassa ja suunnittelen lähtöä aamuvarhaisen kalaretkelle. Itätuuli puhaltaa entisen sellutehtaan suunnasta, mutta ei tuo enää hajua mukanaan, ei ole tuonut vuosiin. On kaunis aamu, aurinko kurkistelee…

Dystonia on neurologinen sairaus, joka pitää sisällään monia erilaisia sairauden tyyppejä. Dystoniaa sairastaa Suomessa tänään lähes kuusi tuhatta (6000) ihmistä. Dystonia on kolmanneksi yleisin neurologinen sairaus. Lidlin parkkipaikalla kävelee tummanvihreään kansitakkiin pukeutunut, hoikka mies. Hänellä on leveälierinen hattu, joka roikkuu suojaavana yli korvien. Loppukesän ilma on lämmin, mutta tuulinen ja välillä tihuuttaa vettä. Istun autossa parkkipaikalla ja katselen miehen puuhia…

Kuulen huudon kadulle. En nosta päätäni, en jaksa. Tiedän, että on mentävä, sillä mikään ei enää muuta tätä tilannetta. Joku tönäisee minut syrjään ja ryntää leveästä oviaukosta sisään. Minä ohjaudun muutamien isompien, vahvempien sysäämänä ovelle. Silloin näen hänet. Siinä ovella näen hänen seisovan käytävän päässä. Hän on juuri menossa sisään aulan päädystä ja katoamassa näkyvistäni. Vielä ennen kuin häviää näkyvistäni, hän kääntyy ja katsoo taakseen. Minä tunnen, että hän näkee minut ja…

Vene on tukeva ja painava, raskas soutaa, mutta myös uppoamaton. Veneellä liikkuessani en ole koskaan pelännyt sisävesijärvillä, olenhan liikkunut niillä lapsuudesta lähtien. Kemijärvi on kyllä iso vesi ja saa aikaiseksi komeat aallokot, varsinkin pääväylällä. Nyt olen kuitenkin vielä venerannassa ja suunnittelen lähtöä aamuvarhaisen kalaretkelle. Itätuuli puhaltaa entisen sellutehtaan suunnasta, mutta ei tuo enää hajua mukanaan, ei ole tuonut vuosiin. On kaunis aamu, aurinko kurkistelee…

Lyhenne otsikossa tarkoittaa moottorilaivaa. Dystoniaan sopisi tosin paremmin purjealuksen lyhenne, koska sairaus on tuulella käyvä, kirjaimellisesti. Dystonia itsessään, lihassairautena, lihasjäntevyyshäiriönä tai aivosairautena, jossa tahdonalaisten lihasten toiminta on häiriintynyt, ei ole syvemmässä mielessä ailahteleva. Dystonia on sairaus, joka on olemukseltaan vakaa ja matkaa elämän antamassa tukevassa pohjalastissa johonkin suuntaan. Minne se lopulta on viemässä, siitä on kysymys…

dystonia, harzu, harzun blogi, juoksu, katse vasempaan päin, kirjoittaminen, lukeminen, nikkarointi, servikaalinen dystonia, spasmodinen kierokaula, torticollis, torticollis spasmodica,

Karnaisten tunneli tuntuu loputtoman pitkältä, onhan se Suomen pisin moottoritietunneli. Kellertävässä katossa vilisevät lamput kuin käärmeensilmät ja ainoa valo edessäpäin ovat rekan punaiset takavalot. Nämä Lohjalta Turkuun vievän moottoritien tunnelit ovat kuin matka Suomen historiaan. Ensimmäisenä ne tulevat vastaan valtavina kivisinä järkäleinä, odottavat kuin päälaet, joiden aivoihin auto syöksyy suurten silmänaukkojen kautta. Eräs näistä, Orosmäen 800 metriä pitkä tunneli, onkin…

Tuulinen päivä, aamulla näytti hieman sinitaivasta, mutta keskipäivän kierteessä rupesi räimimään lumipyryä. Vuoden viimeisen päivän ilma on itsensä näköinen, yhtä vaihteleva ja arvaamaton. Mielenkiintoinen vuosi tämä vanhan vuosikymmenen viimeinen. Olen tehnyt koko vuoden puolipäivätöitä varsin monipuolisissa tehtävissä. Minä pidän työstä, jossa on vaihtelua ja olen kiitollinen, että saan vielä tehdä töitä. Dystonia rajoittaa kyllä tekemisiäni, mutta sehän on usein järjestely- ja…

Tasan seitsemän vuotta sitten aloitin tämän blogin ensimmäisellä postauksella. Lähes kuusisataa blogia tuo aika on sisältänyt, kaikki herkällä tunnolla, hetken lapsina kirjoitettuja. Jokaiseen on pudonnut pisara kirjoittajan verta. Toisinaan sanaan, joskus lauseen tai rivien väliin. Kirjoittamalla ajattelu on mielestäni hyvä tapa käsitellä kokemaansa. Olen usein tehnyt löytöjä sillä tavoin. Ajattelen ensin blogini idean ja hahmotan sisällön. Elän tarinassa ja koen kaiken kuin todellisen…

Käpytikka on tehnyt kätevän kourun kelottuneen puun latvaan, siinä passaa naputella makupaloja nokkaansa. Rennosti se nakkaa syödyn kävyn olan yli ja lennähtää uutta hakemaan. ”Kyllä minä sinut näen”, tuntuu käpyä noutava tikka toteavan. Katselen tovin linnun tehokasta taiteilua ja mietin, miten helppoa ja kaunista voi elämä olla. Parhaimmillaan selkeää ja yksinkertaista, mutta silti siinä on kaikki. Yksinkertaisesti riittävästi. Evästauolle pysähdyn suolampareen viereen ja kaadan mustaa…

Vaikeana päivänä oppii enemmän kuin muina yhteensä. Vaikean päivän kokemus on, että siitäkin selvisi, miksi ei muistakin. Vaikeana päivänä oppii tuntemaan itseään parhaiten. Oppii hyväksymään. Ajatteleva ihminen joutuu elämään jatkuvassa ristiriidassa. Hän näkee, että elämä on mahdottomuuden toteutumista ja muuttumista tavaksi. Se, mitä ei pitänyt tapahtua, on pian itsestäänselvä totuus. Tämä toteutuu myös siinä, että kaikki muuttuu, eikä elämässä ole rutiinia. Jokainen hetki on ihme. Sen…

Epäilyksen tilalla istun ajan rajalla, katselen ja yritän nähdä sen. Tahtoisin koskettaa aikaa, edes hipaista sitä, mutta en näe pimeässä. En, vaikka tunnen, että aika on lähellä. On aamuyö. Päivien pitkällä matkalla olin saapunut tänne. Epäilyn tilalle kuljetti tie, jonka viitoissa olevia sanoja varon liian helposti käyttämästä. Alkuun niillä on vaikea päästä. Ne sanat keräävät niin helposti vaikeuksia, kutsuvat kaltaisiaan, sanoja jotka hidastavat vaellusta ja lopulta uuvuttavat…

Vikavalo auton mittaristossa syttyy ja hehkuu räikeänä, käskevänä, vaativana. Kuvakkeen viereen ilmestyy teksti ”lue ohjekirja”. Kaikki on tänään sähköisenä versiona, jopa rekisteriote, jota kaipailin, kun auton ostin. ”Sinä tarvitset sitä vain ulkomailla”, sanoi automyyjä, kun soitin hänelle. Avaan siis ohjekirjan kännykästäni ja sieltä löydänkin jo varoituksen sovelluksesta, joka on yhteydessä auton tietokoneeseen. Voimansiirron vika ja alentunut teho, lukee ilmoituksessa ja liitteenä…

Gobin autiomaan halki on matkaa 1600 kilometriä, mietin kun lasken kuinka monta kertaa olen käynyt dystonian vuoksi botuliinihoidoissa. Olen käynyt hoidoissa pian 25 kertaa, eli pari kertaa aavikon halki ja takaisin. Kuinka pitkä siis on matka dystonian halki? Matka on ollut ainakin mielenkiintoinen, vaikka maisemat ovat olleet usein samankaltaisia. Ajomatka dystonian läpi on osaltani sopiva vertaus, koska ensimmäiset selkeät oireet tunsin ajaessani autolla. Pääni lähti silloin kiertymään…

Seitsemän vuotta tulee kuukauden päästä siitä, kun tämä blogi ”Katse vasempaan päin”, sai alkunsa. Blogin nimi tuli servikaalisen dystonian aiheuttamasta pään vääntymisestä. Joku on luullut tätä blogia armeijan kantapeikon kirjoittamaksi, eikä se huono arvaus ole. Suoritin varusmiespalvelukseni Lapin Rajavartiostossa ja koska harrastin silloin metsästystä ja luonnossa vaeltelua, pohdin mahdollisuutta, että pyrkisin armeijan jälkeen töihin rajavartioston palvelukseen. Jossain vaiheessa käytin…