Hike

Rollaattori rullaa kevyesti ohitseni alamäessä ja baskerin kangastappi viuhuu tien notkelmissa kuin tuuliviiri. Olen vappuaaton aamulenkillä ja katselen vauhdikasta menoa ihaillen. Kaukana edessä kuuluu jarrun vinkumista, rollaattori kallistuu hieman ja kurvaa sivukadulle. Minä hölkkään rollaattoriin verrattuna etananvauhtia, mutta vastaavia, kirjaimellisesti etanavaeltajia on paljon. Tien yli kulkee jatkuvasti etana-armeijoita ja pohdin, ovatko nämä niitä tappajaetanoita. Eräällä pihatiellä…

Elämä on kirjoittajan kartta. Sydän kompassi ja mieli vaeltaja maastossa. Sanat jalkoina vievät ajatuksia, kuljettavat kuin muurahaiset havunneulasia. Jonain päivänä uurastus tuottaa suuren keon. Mutta sitä ennen on kuljettava paljon pieniä, näkymättömiä polkuja. On nähtävä hyödyllistä siellä, missä monet jalat kulkevat ohi tai yli. Kirjoittajan on nähtävä merkitys siellä, missä sitä ei useimmille ole. Tämä on matka, joka ei pääty koskaan. Polkuja, jotka on aina uudelleen kuljettava…

Korkealla puiden latvuksissa humisee hiljainen metsän sinfonia. Tikka rummuttaa runkojen suojissa ja kurkkii välillä kulkijaa. Kuljen aamuvarhain metsässä ja kuuntelen sen musiikkia. Äkkiä pysähdyn, sillä hiljainen serenadi alkaa soida sammaleen suojista pehmeästi. Kumarrun kuuntelemaan ja ihailemaan soittajan samettisen kaunista väriä ja muotoa. Mustatorvisieni on tanakkana kuin käyrätorven kello siinä edessäni samalla maastoon sulautuen. Pian huomaan niitä lisää ympärilläni. Näin käy aina…

Tuuli kulkee järven pinnalla kuin elävä olento, tekee kuvajaisia, syöksyjä ja vinhasti kiitäviä väreitä. Vanha honkapuu on kaatunut suurta koivua vasten ja laulaa omaa joikuaan. Auringonvalossa neidonkorennon sametinsiniset siivet hehkuvat sinen sävyjä, jotka tummuvat kuusenoksalla. Nuotiolla kiehuu kahvivesi ja ongenkoho kelluu lumpeenkukan vieressä. Otan kuksaan kahvia, istun kelottuneelle puulle ja nojaan jykevään petäjään. En ole vieläkään tullut sieltä pois. On hetkiä, joihin jää. On…

Istun Baddingin kioskin jykevillä penkeillä ja juon Jaffaa nostalgisesti muotoillusta pullosta. Takanani entisöity kioski on kyläpäivän vuoksi avoinna jo yhdeksän jälkeen lauantaiaamuna. Muutama muukin on poikennut hetkeksi suurten kuusien katveeseen tehdyn pienen lippakioskin soraparkkiin. Ilma on kesäisen leuto ja keveä tuuli lepattaa tien laidan koivuissa. Kioskin reunapalkeista roikkuu Baddingin kuvalla varustettuja teepaitoja ja laulajan musiikki soi taustalla. Kioskin rakennutti…

Kuparinruskea hahmo on epäselvä ja se harmittaa minua tolkuttomasti. Istun Uudenmaan korkeimman kohdan länsirinteellä Karkkilan Loukkumäellä. Maakivi allani on kauniin rupijäkälän täplittämä ja ympärilläni kasvaa auringon lämmössä hehkuvaa vaaleanpunaista kanervikkoa. Maisema edessäni on kuin Lapin tuntureilta, kallion sileä pinta sammalten keskellä ja kaatuneen puun takana yksinäinen honkapuu jonka oksa sojottaa kaukana alhaalla, käärmeen tavoin kiemurtavalle soratielle. Minä yritän…

Koillistuuli pullistaa laavun muhkeaksi ja kuljettaa valoa välkkyviä aaltoja järven pinnalla. Eilen soudin katiskan veteen kaatuneesta puusta muutaman metrin päähän ja tänään se tarjosi päivän murkinaksi kahden ja puolen kilon hauen sekä muutaman ahvenen. Fileerasimme kalat vanhalla puupöydällä. Sen jälkeen kiinnitin jauhinmyllyn pöydän reunaan ja veivasin fileet kertaalleen läpi. Jauhetun kalan höysteeksi tuli pilkottua kesäsipulia, raastettua sitruunan kuorta, sitruunan mehua ja mausteita…

Mustarastaan laulu kuuluu avonaisesta ikkunasta. On kesäyö ja kello kahden maissa aamu valkenee jo ikkunaverhon läpi valokiilaksi. Tien viereisessä lehmuksessa on pesä tinteillä. Poikaset ovat varmaan jo suuria, sillä niiden kurkkuäänet kuuluvat sisälle. Emolintu äännähtelee myös hieman erilaiseen sävyyn kuin tavallisesti. Ajattelen, että se ehkä on jo viemässä tai kutsumassa poikasia pois pesästä. Olen kerran nähnyt sinitintin tuovan poikasiaan ulos pesäpöntöstä, yksi kummankin siiven alla…

Talvinen päivä oli painunut iltaan ja katulamput syttyneet valaisemaan korkeita lumipalteita Kemijärven Asematiellä. Minä kaivoin katulamppujen keltaisessa valossa tunnelia aura-autojen puskemiin palteisiin. Lumipalteisiin oli hyvä kaivaa, koska auran painamat kinokset olivat tiiviitä ja hyvin kantavia. Olin niin keskittynyt puuhiini, että huomasin naapuritalon tädin vasta, kun hän tuli kohdalleni. Töistä kotiin pyöräilevä täti ei huomannut minua, mutta jostain tuli mieleeni, varmaan kotona…

On hellekesä heinäkuussa 2018 ja varjossakin yli 30 astetta. Paarmoja pörrää ympärillä sakeana, ne purevat heti ja siekailematta. On niin tukalaa, että päätän lähteä uimaan. Rantaan kävellessäni muistan, etten ole pariin vuoteen käynytkään uimassa. Syynä ei ole sairastamani dystonia, vaikka tämän kesän heinäkuussa tuli viisi vuotta siitä, kun liikehäiriöitä niskoissa aiheuttaneet oireet saivat lopulta diagnoosin. Pään vääntyminen sivuun ei uimista ole haitannut. Moni dystoniaa sairastava…

Olimme muuttaneet toiselle puolelle kaupunkia ja jouduin vaihtamaan koulua. Tämä oli alle kymmenvuotiaan elämäni toinen muutto. Ensimmäinen oli ollut paikkakunnan vaihto Rovaniemeltä isäni päästyä asemamieheksi Kemijärvelle. Olin sen muuton tapahtuessa kolmi- tai nelivuotias, enkä muista ajasta mitään. Yhdeksänvuotiaana, juuri kolmannen luokan aloittaneena koettu oli jo mieleenjäävää. Oli pohjoisen syksy ja koivunlehtiä pyöri puhurissa asemaperän rivitalojen hiekkapihalla. Aamulla lähdin…

Kärpänen makaa selällään ikkunoiden välissä. Miten ne sinne aina pääsevät, se on minulle elämäni arvoitus. Toisia ei edes halua ratkaista. On hyvä olla salaisuuksia, vähän kuin jokeri hihassa. Minä en halua tietää kaikkea. Toisinaan on parempi antaa salaisuuden elää, koska joku voi elää siitä. Joulukuun aurinko nousi, niin kuin se tapaa, varsin myöhään. Nousi kuitenkin ja kohosi harjun suurten petäjien päälle, jopa suuren kuusen harjalle kuin kruunuksi luonnon majesteettina. Tuo kaivattu…

”Vaaleanpunainen elefantti lepatteli ikkunani ohi, kun kirjoitin tätä yrityksen vuosiraporttia. Ajattelin, miten söpö tuo pieni siivekäs norsu on ja kauniin värinen harmaita pilviä vasten.” Tämän tekstin kirjoitti eräs työpaikkalehden vastaava toimittaja nähdäkseen, lukeeko kukaan tekstiä virallisesta tilannekatsauksesta. Hän kertoi, ettei tähän päivään mennessä kukaan ole tullut ihmettelemään lentävän norsun tarinaa. Tämä kerran keskusteluissa kuulemani tarina tuli mieleeni, kun heräsin…

Veri virtaa vertaistuessa lämpimänä ja elämää sykkivänä. Ilman sitä vertaistuki olisi vertaistukki, eloton, pystyyn kuollut ja kuivunut. Tai sitten se olisi vain vertaismuki, joka tarjoaisi kupillisen lohdun soppaa, ylivertaisen käden alaspäin ojentamana. Ihminen, joka kokee vaikean sairauden tuoman erilaisuuden ja erikoisuuden on herkillä. Niin herkillä, että epäaitous on hänelle näkyvissä, kuin kuiskaaja teatterissa. Mikään ei ole niin läpinäkyvä kuin ihminen, joka ei välitä ja…

Varpunen pyrähtää jostain lehvistä tuijapensaan alle. Jokin sen liikkeessä vaikuttaa oudolta. Katson lintua sepeliköllä ja näen sen voivan huonosti. Linnun höyhenpeite on pörhöllään ja hoitamaton. Varpunen on usein pihalla aika kesy vakiovieras. Yleensä se tulee parvissa ja vähintään parittain ne istuvat oksalla kuin toisilleen rupatellen. Näen tämän varpusen tekevän kuitenkin kuolemaa yksinään. Viime kevättalvena näin viherpeipon kuolevan samalla tavalla. Ehkä varpunen on jo elämänsä…

On sysipimeää, kun herään aamuyöllä. Kuuntelen pimeydessä hiljaisuutta ja huomaan, että olen täysin virkeä. Olin ajatellut nukkumaan laittaessani, että lähden luontoon, jos herään aikaisin ja keitän siellä aamukahvit. Niinpä sisäinen kello muisti minua herätyksellä. Nousen ylös ja nappaan kamerarepun mukaani. Ulkona on niin pimeää ja usvaista, että päätän odottaa vielä vähän aikaa. Kuorin perunat ja vihannekset kalakeittoon päiväksi ja luen kännykästä uutiset. Terroriteko Turussa on…