Nuorena profiloin itseni vahvasti kaupunkilaiseksi. Olin täysin varma, etten pystyisi elämään ilman kahviloita, kivijalkakauppoja ja mukulakivikatuja. Toisin kävi. Huomasin eräänä kauniina kesäpäivänä omistavani mökin, ja niin se kaupunkilaisuus peseytyi pikku hiljaa pinnastani pois. Hetken haaveilin jopa maalle muutosta. Se jäi, mutta ehkä jonakin päivänä ja vaikka osan aikaa vuodesta. Onneksi meillä on tämä mökki ja vielä todella kauniin luonnon keskellä. Mökille pääsee, kun vain arjen kiireiltä ehtii. Tämä vuosi oli kuitenkin poikkeus. Sairastuin vakavasti ja helmikuussa edessä oli leikkaus. Sitä seuraavalla viikolla korona sulki koulut ja hetken päästä Uudenmaan rajat menivät kiinni. Kevätmökkeily jäi vain haaveiksi. Toipuminen oli hetkittäin vaikeaa. Tarvitsin jotakin, joka tasaisi päätäni, etenkin sairaalassa, joten siirsin mielessäni itseni mökille, meren rantaan ja luonnon keskelle. Suljin silmäni, keskityin vain hengitykseeni ja poistin samalla päässä risteileviä ajatuksiani. Kuvittelin tuulen suhinan, kaislikon, lintujen laulun ja kaikki äänet. Sen jälkeen tuoksut ja sitten sen lempimaisemani. Seisoin usein siinä, mielessäni tai mielikuvitusmaisemassani, ja se auttoi. Poistin itseni tilanteesta, jossa oli epämukavaa. Samoin olen tehnyt, kun elämässä on jokin häiriötekijä, stressi tai epävarmuus. Siirrän itseni mielessäni paikkaan, jossa pääni vain lepää ja hengitän syvään. Eli sen luonnon, metsän ja mielenmaiseman tarvitsen tämän kaupunkielämäni keskelle. Sain Artek Helsingin kautta tovi sitten mahdollisuuden viettää pari päivää yksin mökillä. Olin töissä, mutta samalla pienellä joululomalla. Näiden kuvien tekeminen oli itselleni ihan fiilistelyä, hienojen klassikkojen keskellä. Tänä vuonna haluaisin olla joulun mökillä - hakea muutaman männyn oksan maljakkoon ja polttaa kynttilöitä, istua isojen ikkunoiden edessä ja katsoa, kun tuuli heiluttaa puita, ja ihan vaan olla. Yhteistyössä Artek Helsinki x Metsä / Skogen
