Perjantaina klo 22.30 soi isännän puhelin keittiössä. Olimme jo ehtineet mennä nukkumaan, sillä väsynyt messureissaaja oli vain paria tuntia aiemmin saapunut kotiin. Säikähdin, että mitähän huonoja uutisia tällä kertaa oli tulossa, mutta mies huikkasikin minulle, että arvaas kuka on pihassa...rakas helsinkiläispoikammehan siellä odotti uudessa autossaan. Meillä ei ollut pienintäkään aavistusta siitä, että poika oli tulossa, joten yllätys (ja ilo) oli suuri. Miniämme oli mennyt omien…
